Satanistien vaino

Satanistit ovat terrorisoineet elämääni monin eri tavoin. He estävät minua saamasta postejani, sähköpostejani, puheluita, tekstiviestejä... He lähettävät nimissäni viestejä, käyvät kirjeenvaihtoa, sekä vastaavat puheluihin ja soittavat niitä omasta numerostani. He seuraavat tietoliikennettäni ja kulkemisiani monin eri tavoin. He soluttautuvat lähipiiriini ja ottavat ystäväni omiksi palkollisikseen. He vastaavat minulle osoitettuihin viesteihin, etten halua olla kenenkään kanssa tekemisissä. He haukkuvat ihmisiä nimissäni, kääntäen heidät minua vastaan. Tarkoituksena on luoda ympärilleni kupla, jossa muut tietävät asiani, mutta itse kuljen laput silmillä läpi elämäni. Minulla on paljon satanistisia vihamiehiä, joista osa esittää ystävääni. Satanistien mahti on suuri ja läpäisee koko yhteiskunnan.

Oli kaiketi satanisti Antti Pelttarin idea lähettää Pekka Ansio asumaan seinänaapurikseni. Hän kenties ajatteli saavansa katsella jotain pientä actionia. Toistuvista maanitteluista huolimatta (tai ehkä juuri siksi), en ikinä mennyt saunomaan Pekan kanssa. Hyvin pian tiesinkin hänet Supon mieheksi. Silloin vielä ajattelin että olkoon, ei niitä pakoonkaan pääse. Sanoin Pekalle, ettei hänen Supo-työnsä haittaa minua. Pikkuhiljaa sain hänet avautumaan. Olinhan hänen luonaan vieraillessaan useimmiten humalassa, kuten hän oli usein itsekin. Olimme kavereita. Sitten hän kertoi kirjoittaneen raporttiinsa minun olevan ihminen, joka ei pysty pitämään huolta itsestään. Näin toimii Supon huorana hääräilevä rekkakuski, joka osaa myös rakentaa hirsitaloja.

Satanistiksi hän paljastui sekoittaessaan pääni ja raiskatessaan minut. Motiivikseen hän kertoi minun valehdelleen hänelle, etten ole ikinä ollut miehen kanssa.

"Sä valehtelit mulle, enkä mä tykkää että mulle valehdellaan," hän puhkui.

Väitän, että suurin osa erilaisista tiedustelupalveluista ja salaisista poliiseista on läpeensä korruptoituneita. Niitä on mahdotonta valvoa. Satanistien on helppo kaapata tiedustelu kontrolloimalla organisaatioiden avainpaikoille istutettuja satanisteja.

Supo pitää monta suomalaista nettiaktivistia ja toisinajattelijaa lieassaan. Ihmisiä estetään pitämästä yhteyttä toisiinsa tai heidän välistään yhteydenpitoa sabotoidaan. Monien nettiaktivistien, kuten Teemu Vehkalan ja Arto Laurin, työtä sabotoidaan häiritsemällä heitä. Vehkalaa ja Lauria estetään saattamasta ajatuksiaan vetävään tekstimuotoon, mikä antaa heidän kirjoituksilleen negatiivisen leiman. Arto Lauri on hyvin piinatun oloinen. Vehkala myrkytettiin yökerhossa LSD:llä ja suljettiin sitten mielisairaalaan, mistä hän pääsi kuukausia myöhemmin ulos toisten kansalaisaktivistien avittamana. Tämä on vain jäävuoren huippu.

Toisinajattelija on ilmeisesti siis yhteiskunnan vihollinen, niin demokratiassa kun eletäänkin. Omasta mielestäni salatun tiedon välittämiseen keskittyvä aktivismi on sankaruutta. Satanistien kontrolloima valtakoneisto on kansalaisen vihollinen, jota vastaan pitää taistella.

Tätä nykyä Supolla on osaava henkilöstö ja taloudelliset puitteet kunnossa. Satanistit kuitenkin kontrolloivat Supoa ja samalla sopivasti keskusrikospoliisia erilaisilla mielenhallintamenetelmillään. Heillä on tähän tarkoitukseen soveltuvia laitteita ja silmänkääntötemppuja. He kykenevät manipuloimaan ihmisiä mennen tullen niin maallisilla kuin yliluonnollisillakin tavoilla. Tavoilla joista et lue mediasta, sillä satanistit omistavat median. Mitä he eivät omista, he silti kontrolloivat ja vahtivat.

Antti Pelttari pitää itseään kaiketi kansallissankarina. Itse pidän häntä häikäilemättömänä hyväksikäytttäjänä, rikollisena ja maanpetturina. Hän on tyypillinen satanisti, joka tekee kuten käsketään ja hymyssä suin kiduttaa uhrejaan. Eläkkeelle väistynyt poliisiylijohtaja Mikko Paatero puolestaan vältteli vastuutaan ja selitti esim. ettei Aarnion tapaus ollut vältettävissä.

Kaikkien tuntema Jari Aarnio soitti minulle 2010 muutaman kerran kysyäkseen mukaan liiketoimintaansa. Huomasin hänet heti manipuloivaksi hyväksikäyttäjäksi, jolle poliisin työ on lähinnä savuverho. Ihmettelin tätä muille poliiseille, mutta he tyytyivät päivittelemään ja naureskelemaan Aarniota. Ei tarvi olla Sherlock Holmes ymmärtääkseen, että Kerhon valtaapitävillä on Suomen poliisissa erittäin vaikutusvaltainen klikki. Mitenkäs muuten.

Valtaosa saamistani tiedoista koskien Supoa on vuotanut Anne Kivelältä, joka työskentelee Supossa. Se on kuulemma samanlainen työpaikka kuin muutkin työpaikat, eli työntekijät vuotavat firman asiat vapaa-ajan ystävilleen.

Supolaiset pitivät minua pitkään jonkinlaisena pikku lemmikkinään. Jokaisen piti saada minusta jokin muisto, kuten henkilökohtainen esine, minulle osoitettu kirje tai vastaava. Se ei ollutkaan vaikeaa, sillä he kävivät ja joku käy yhä läpi kaiken postini. Niin perinteisen kuin sähköpostinkin.

Olen ollut satanistien riistämä jo kauan ja monelta kantilta, mutta vielä tulen saamaan oikeutta. Sitä ainakin etsin. Ehkä osa Supon työntekijöistä on ollut omasta mielestään oikeutettuja tekoihinsa. Osa ei edes välitä oikeutuksista. Kaikki supolaiset ovat satanisteja, mutta ketkä heistä ovat örkkejä?

III

Keinot terrorisoida elämääni ovat hämmästyttävän monipuoliset, enkä luultavasti ole itsekään niistä kaikista perillä. Lahjonnasta ja uhkailusta on lähdetty liikkeelle ja sitä kautta saatu suurin osa kavereistani satanismin pauloihin.

Mika Pettissalo sai muutaman tonnin kerrottuaan minusta kaiken tietämänsä. Hänelle tarjottiin enemmänkin, jos hän katkaisisi käteni kamppailutilanteessa. Tältä pohjalta hän sai ilmaista oppia taistelulajeista ja yritti provosoida minua kanssaan tappeluun.

Satanisti Mikakin on. Hänen biologinen äitinsä oli satanisti, joka lumosi minut teini-iässä ihastumaan Mikaan; ostelemaan hänelle lahjoja ja haluamaan hänen huomiotaan. Todellisuudessa en voinut sietää Mikaa, mutta sitten aina unohdin inhoni häntä kohtaan. Ajoittain oikein kiepsahdin Mikan kaulaan hänet nähdessäni. Saatuaan satanistiset temput käyttöönsä Mika koitti manipuloida myös isäni Raunon suosiolliseksi itseään kohtaan. Mika oli vastenmielinen persoona jo nuorena, ja yritti satanismin avulla saada ihmiset pitämään itsestään. Tai pikemminkin luulemaan että he pitävät hänestä. Muistan kertoja kun tulin kotiin, Mika oli meillä odottamassa vanhempieni seurassa. Kerran hän ja Rauno istuivat olohuoneen sohvalla vierekkäin. Rauno kuin transsissa. Mika saattoi tulla meille katsomaan telkkaria Raunon tai äitini Kaijan kanssa, vaikka kumpikaan heistä ei voinut todellisuudessa sietää häntä. Rauno suhtautui kavereihini yleensäkin melko tylysti. Mikalle Rauno oli haaste ja huvituksen lähde. Tietenkin Mika tarvitsi myös rahaa, jota ajatteli isältäni löytyvän runsain mitoin. Ja ehkä Mika halusi kokea normaalin perhe-elämän arkea trikatessaan laamanni-vanhempani itselleen suosiollisiksi.

Niin tosin manipuloi myös homouttaan hävennyt Rauno monet tytöt palvomaan minua ja seuraamaan perässäni, mitä typerää sitten teinkin. Erään Sanna Ylimyksen Rauno manipuloi ihastumaan ensin minuun, sitten isoveljeeni ja varmaan samalla myös häneen itseensä ja Kaija-äitiin. Muistan joskus kun Rauno naureskeli Sannaa, että on siinä tyttöä kyllä sekoitettu ja huolella. Samalla tavalla Rauno "auttoi" minua tamperelaisen Piia Pajulan kanssa, jonka pää oli sotkettu jo valmiiksi. Vuosikausien ajan Piia itki perääni. Piian isä oli kusipäinen satanisti ja Tapparan juniorivalmentaja. Tapparan juniorivalmentajaksi ei varmaankaan pääse ellei ole pedofiili. Tiedä sitten Piian isästä.

Vaikka eihän puhtoinen Rauno ollut itse satanisti, hän vain pyysi apua joltain satanistiselta homokaveriltaan, jonka kanssa hänellä oli jonkinlainen sopimus. Kun minusta tuli satanisti, tämä homokaveri soitti ja avasi hieman suhdettaan Raunoon. Hän naureskeli Raunon pyyntöjä, jotka olivat olleet lähes järjestäen typeriä ja lyhytnäköisiä. Silti tai ehkäpä juuri siksi hän toteutti ne.

Rauno tosin myös omalta osaltaan esti minua luisumasta satanistiksi. Monta kertaa se oli lähellä. Rauno vannotti teini-iän kavereitani kuten Markku "Honis" Tuulaniemeä ja Tuomas Toivaista, ettei Villeä saa vetää mukaan. Rauno kammoksui satanismia yli kaiken ja piti itseään sankarina, kun ei ollut liittynyt Kerhoon. Vaikka hän käytti minua hyväkseen ja paritti pedofiili-kavereilleen, piti hän itseään myös uhrina. Sitä hän tietysti olikin. Olihan hänen isänsä Kalle Hanhisuo ollut myös pedofiili, joka käytti omia lapsiaan hyväkseen.

Muistan lapsuuteni mummolasta, kun Raunon kaksoissisar Raili muutaman kerran avautui isästään. Kalle oli käskenyt lapset yksi kerrallaan talon peräkamariin, missä oli tunkenut kyrpäänsä vuorollaan kunkin suuhun. "Syö, syö!" Kalle oli raakkunut. Railin päästyä tiettyyn humalatilaan hän halusi käydä tätä asiaa läpi. Tällöin muut sisaret loittonivat hänen ympäriltään. Railista, kuten Raunosta ja vanhimmasta sisaresta Marjastakin tuli pedofiilejä. Muista en osaa sanoa. Ari ainakin on aivan sietämätön tyyppi, enkä pitänyt Martistakaan. Kun tein 2010 pikavisiitin Kerhoon, sain kuulla Arin näkemyksiä eri asioista, mutta en laita niitä nyt tähän. Autoin silloin Arin Eräteltta-yritystä saamaan puolustusvoimilta tilauksia, mutta kun erosin Kerhosta, käänsivät tilaajat Arille selkänsä. Katraan toiseksi vanhin Irma puolestaan avautui minulle antaneensa Raunon vittuilla hänelle minkä tämä ehti. Hän pääsi kyllä tasaamaan tilit kunhan Rauno lähti takaisin töihin. Raunon oleminen merillä töissä oli siis silkkaa piinaa hyvin monen satanistin toimesta ja tästäkin syystä hän nollasi stressiaan ryyppäämällä lomiaan ja käyttäytymällä räikeän ylimielisesti ihmisiä kohtaan. Eihän Raunon olisi ikinä pitänyt toimia esimiestehtävissä. Ei hänestä ollut siihen.

Yhtenä talvena kun olin siinä kymmenen vanha, Ari jäi mummolassa vahtimaan minua ja veljeäni, muiden aikuisten mentyä johonkin kyläilemään. Ari testasi meihin oppimiaan satanistitrikkejä. Hän kosketti minua rinnasta ja niskasta. Ja lausui jotain outoa. Yhtäkkiä en pystynyt kävelemään, vaan valahdin maahan enkä päässyt ylös. En ennen kuin Ari ohjelmoi minut uudestaan. Kerroin asiasta myöhemmin isälle ja äidille. Rauno torui Aria. Etenkin koska tämän pitäisi pyyhkiä poikien muistit ja se sitten pilaa heidän kehitystään. Myöhemmin Ari toki pyyhki muistimme. Kuten moni muukin.

Kaksoset Rauno ja Raili nukkuivat samassa sängyssä teini-ikään saakka ja menettivät toisilleen neitsyytensä. Heidän äitinsä Helena-mummu harmitteli miten siinä niin pääsikin käymään? Mahtoiko olla Helena ihminen? En usko. Kerran kun kävimme Raumalla äidin ja Helena-mummun kanssa, ei Helena uskaltautunut kuin pikaisesti vanhan Rauman puolelle. Mitä mahtoi siellä nähdä? Helenan hyvä ystävä, Tampereen Tesomalla vaikuttanut Marjatta Lähde oli varmuudella örkki. Yo-juhlieni aamuna, kun Marjatta oli meillä yötä, näin hänet sinisenä hirviönä, hänen keräillessään itseään kasaan aamiaista varten. Koululla lakituksen yhteydessä joku tuli naureskellen kysymään kuka Marjatta oikein on? Taisi olla hissan maikka Markku Hakala, joka on itsekin örkki.

Rauno ihaili vanhempiaan yli kaiken. Helena oli hänelle silkka pyhimys ja Kalle hieno mies. Jättipä Rauno veljeni ja minut Kalle-vaarin hoteisiin pari kertaa, jotta tämä pääsisi käyttämään lapsenlapsiaan hyväkseen. Niin sen pitääkin mennä, Rauno ajatteli. Ei häntä voi ymmärtää.

Kesällä 2010 Raili soitti minulle. Hänellä oli satanistista asiaa.

"Ilmeisesti sinulle kerrotaan kaikki asiat", hän sanoi. "Et taidakaan olla kuullut sukumme suuresta salaisuudesta?"

"En ole."

"Jaa. No, jätän nyt kuitenkin vielä jotain kertomatta."

"Kerro nyt kun aloitit", vastasin. Mutta ei Raili kertonut.

"Pidetään jännitystä yllä", hän sanoi.

Hän puhui "sukumme salaisuudesta". Se jäi toki ihmetyttämään. Kysyin asiasta Chris O'Neilliltä, joka oli ottanut selvää minusta ja tunsi historiani paremmin kuin mitä itse sitä muistin. Chris säpsähti. Ehkä sukumme suuri salaisuus on jotain kammottavaa. Tai sitten jotain kammottavan latteaa. Raili nyt on selvä örkki. Luultavasti myös Helena-mummu. Ja Kalle-pappa. Ehkä Ari on nykyään sama örkki, mikä Kalle-pappaa ohjasi. Kallehan tuli rintamalta täysin muuttuneena miehenä. On tietenkin niin, että sota muuttaa ihmistä ja jättää jälkensä. Tai ehkä örkkejä on ollut Hanhisuon suvussa jo ennen sotia. Ehkä tämä suuri salaisuus vielä selviää, ja voin sitten kirjoitella sen tänne kotisivulleni.

On siis huomioon pistävää, että vaikka monet sukulaiseni molemmilta puolilta ovat satanisteja, ei Raunoa saatu satanistiksi. Isäni suvussa kulkee lisäksi siis pedofilia ja äidin puolella ties mitä. Silti äitikään ei ollut satanisti. Ja vaikka merillä satanismi on lähes sääntö, ei Raunoa saatu siltikään Kerhon jäseneksi. Ei vaikka hän oli tunnettu pedofiili ja olisi juuri siitäkin syystä tarvinnut Kerhon suojaa. Oli hänellä siinä kyllä tekemistä ja molemmat pojat tuli siltikin pilattua, mutta ehkä se oli sen arvoista. Itse ainakin olen melko tyytyväinen. Tätä nykyähän isoveljeni Kalle on toki Kerhossa, kuten kaikki vanhat ja entiset kaverini. Muistan kuinka Rauno joskus ylpeili asialla minulle. Ei hän tietenkään asiaa suoraan sanonut, mutta hänelle oli ensiarvoisen tärkeää olla liittymättä Kerhoon. En ymmärrä miten hänen toteuttamansa malli eroaa siitä että itse on jäsen? Toki hyvä ettei liittynyt, parempi se näin on omalta kannaltani. Moni muu on varmasti eri mieltä. Iso syy Raunon haluttomuuteen liittyä oli raumalainen merikapteeni Antero Vene, joka pelotteli Raunon jutuillaan veriuhreista ja liskomiehistä. Jostain syystä Vene suojeli Raunoa, vaikka olikin läpeensä vittumainen ja pahansuopa mies.

Jossain vaiheessa Mika Pettissalon äidin Eevan loitsut taisivat mennä sen verran pieleen, että ihastuinkin Tuomas Toivaiseen, josta tein parhaan kaverini ja uskottuni. Hän sai minulta kaiken huomion ja materian, mitä vain pystyin hänelle antamaan, ja pidin häntä parhaana kaverinani, vaikka hän ei niin tehnytkään. Tuomas osoittautui lopulta homoksi. Lisäksi hän on satanisti, kuten koko sukunsa. Koko teini-iän puolustin kaapissa ollutta Tuomasta ihmisiltä, jotka spekuloivat hänen homoudellaan. Tuomas sanoi olevansa hetero ja sillä mentiin. En silloin tiennyt mitä satanismi on. Kerhoon vihitty Tuomas sen sijaan pääsi pääni sisälle ja tiesi mitä minä olen. Silti hän leimasi minut homoksi päästyään vihdoin vuoden 2010 jälkeen kaapista ulos. Ehkä jo aiemminkin. Nyttemmin hän on mennyt takaisin kaappiin ja kieltää homoutensa.

En vielä muista onko Tuomas käyttänyt minua hyväkseen, mutta asuessani Helsingissä jouduin rahoittamaan hänen työttömän Pertti-isänsä elämää. Kun sitten 2010 menin itse Kerhoon, joutui Pertti Toivaisen anoppi maksamaan kaiken tämän puolesta takaisin. Pian olin taas kaidalla polulla ja "Pera" taisi saada viimeisen sanan. Ellei tätä kirjoitusta sitten sellaiseksi lasketa. Tuomaksen sisko Elinakin ryösti ja raiskasi minut pari kertaa.

Kerhoon ovat liittyneet niin monet muutkin entisistä ystävistäni. Onko syy minun? Mielestäni ei, sillä minkä minä tälle kaikelle mahdan? Toki Tuomaksen satanismi on vanhempaa perua kuin kesä 2010. Tuon kesän jälkeen satanisteiksi kääntyneet vanhat ja entiset kaverini voisivat teoriassa syyttää minua ongelmistaan. Ei se tosin minua kiinnosta. Itsepä ovat tiensä valinneet. Hyvä kun saisin omat ongelmani joskus selvitettyä. Nyt yritän siis hahmottaa kokonaiskuvaa ja saada selville ketkä kaikki ovat vihollisiani. Yritän löytää aarrekartan, jonka avulla etsiä seesteisyyttä elämääni.

Satanismiin syntyneitä vanhoja kavereitani Mouhijärveltä on esimerkiksi Henrikki "Heku" Saarela. Hänelle jouduin monasti antamaan rahani tai toteuttamaan hänen kännisiä päähänpistojaan, kun ei vastaankaan pystynyt laittamaan. Kerran naapuritalon mies ihmetteli miksi olin antanut Hekun taluttaa itseäni kuin koiraa pitkin lähimetsiä keskellä kirkasta kesäyötä. No, Heku sanoi että "nyt tehdään niin kuin minä haluan" ja sitten tehtiin.

Satanistinilkki Markku "Honis" Tuulaniemi riisti minua minkä ehti, vaikka olikin Mouhijärvellä parhaita kavereitani vuosien ajan. Kuinkahan monta tuhatta euroa Honis minulta ja toisaalta myös Rauno-isältäni nyhti vuosien saatossa? 2010 hän esitti minulle laskelman, mutta en minä hänen laskelmiaan usko. Honis olisi joka tapauksessa joutunut ansiotöihin, pystyäkseen maksamaan velkansa korkoineen. Sitten kuitenkin erosin Kerhosta ja se jäi siihen. Mouhijärven aikoina Rauno vannotti häntä, että meidän poikia et sitten vedä siihen mukaan, mutta kyllä Honis yritti. Kun se ei onnistunut, tyytyi hän rosvoamaan minua, veljeäni ja isääni. Tätä nykyä Honis on toiminut jo vuosien ajan huumekauppiaana Tampereella. Hänestä on hyvää vauhtia tulossa rapajuoppo ja narkomaani. Se on hänelle ihan oikein.

Luokkakaverini ala-asteelta lukioon, Juho Leppiniemi, oli ovela. Vieraillessani hänen Helsingin asunnollaan, jätti hän toistuvasti 200 euron setelin lojumaan eteisen pöydälle. Kun muistutin asiasta, kehotti hän vain antamaan rahan olla.

Seteli oli syötti, jonka avulla Juho testasi olenko varas. Hän manipuloi minua varastamaan setelin, jotta saisi tekosyyn varastaa rahaa minulta. Satanistina varastaminen oli hänelle helppoa ja niin hän tekikin useita kertoja. Juoksutti minua pankkiautomaatilla tyhjentämään tilini hänelle. Muistan kerran kun Juho ja Mika Pettissalo varastivat kimpassa rahani. Se oli kuulemma minun etuni, olisinhan kuitenkin ryypännyt ne.

Kun tulin satanistiksi, Juhon isä soitti minulle ja puolusteli häntä kovasti. Kuinka hänellä oli ollut vaikeaa ja kuinka hän oli kauan etsinyt itseään. Siten varmaan kaikki varkaat tekevät. Etsivät itseään toisten taskuista.

Isäni myi minut satanisteille jo ennen syntymääni pärjätäkseen paremmin ja tullakseen merikapteeniksi. Äitini synnyttämä vauva vaihdettiin Rauman aluesairaalassa tosin minuun, enkä siis ole omien vanhempieni biologinen tuotos. Eipä ole toisaalta veljenikään sukua Raunolle, vaan hänen isänsä on joku raumalainen häntäheikki.

En tiedä ketkä ovat todelliset vanhempani. Toki voi olettaa biologisen äitini synnyttäneen Rauman Aluesairaalassa toukokuussa 1978. Muistan äidin useasti pikkumaistissa epäilleen, että hänen vauvansa vaihdettiin nuorempaan. Hänellä oli jonkinlainen trauma asiasta. Ehkä olenkin syntynyt vasta kesäkuussa. Ehkä 6.6. klo 6:16 tai jotain vastaavaa.

Syy pieniin kiveksiini saattaa olla Raunon minulle 5-vuotiaana syöttämä hormoni, jonka johdosta sain lastentarhassa hallitsemattomia erektioita ja haaveilin sekstailevani tarhan tätien kanssa, vaikka en edes tiennyt mitä seksi on. Mummolan saunassa mummo häiriintyi kun tiirailin hänen tissejään pippeli jäykkänä.

Todennäköisimpänä pidän sitä, että kyseessä on elohopea-myrkytys. Seuraavassa lainaus Elina Hytösen ja Kirsi Lohtajan teoksesta Rokotteet ja vaiettu tieto:

"Lasten rokotteissa säilöntäaineena käytetty elohopea, eli timerosaali, muuttuu elimistössä toksiseksi metyylielohopeaksi ja tämä vuorostaan epäorgaaniseksi elohopeaksi, joka on hyvin vahingollinen ja pitkään toksisena pysyvä, kudoksiin varastoituva elohopeamuoto. (..) Sen tiedetään aiheuttavan mm. autismia, syöpää, geenimutaatioita. (..) Se on myös hormonihäiritsijä ja aiheuttaa ennenaikaisen puberteetin, erityisesti pojille."

Voihan toki olla niinkin, että pienet kivekseni johtuvat yksinkertaisesti huonoista geeneistä. Ehkä biologisella isälläni on pienet kivekset. Hanhisuon tai Karukan suvussa moista ominaisuutta ei olla tavattu. Ehkä oikeat vanhempani ovat sisaruksia, ehkä he ovat kaksoset... Ei pidä myöskään sulkea pois sitä mahdollisuutta, että olen kehitysvammainen. Ehkä kivekseni ovat geenivirhe, kromosomihäiriö tai mutaatio. Mikäli näin on, olisi hyvä saada asiaan varmuus. Jos nimittäin olen mutantti, haluan tietenkin Kelalta kaikki mahdolliset tuet ja taksisetelit. Sairaseläkekin kelpaa.

Minusta on tehty myös klooni, joka esiintyy tai ainakin esiintyi minuna. Hän on se kopea himonussija, jota seurapiirikaunottaret muistelevat ihailevaan sävyyn. Tietysti moni sanoo, ettei sellaista kloonia voi olla olemassakaan, mutta mistä he sen tietäisivät? Samuel O'Neillin reptilianeilla teettämällä kloonilla on kuitenkin isot kivekset ja iso kyrpä. Ja klooni on geneettisesti kopioni.

Muistan Chris O'Neillin ihmetelleen asiaa. Jotkut illuminatit ihmettelivät, miten penikseni on niin supistumiskykyinen? Tai miten se toisaalta paisuu moninkertaiseksi lepokoostaan? Johtuuko tämä pienistä kiveksistäni? Ei minulla ainakaan ole vastauksia. Sen voin sanoa, että erektio-ongelmani saattavat johtua juuri tästä epäsuhdasta. Satanistisen trikin vaikutuksen alaisena minulla toisaalta ei ole erektio-ongelmia. Mene ja tiedä.

En kuitenkaan valita, vaikka en olekaan sellainen sex machine kuin haluaisin olla. Asiat voisivat olla paljon huonomminkin, mitä olen erilaisia tarinoita kuullut. Ainakaan en koe vetoa lapsiin. Se olisi ehkä pahin. Ja ainakaan minua ei kuohittu 2010, upporikkaiden satanistihomojen ihastuttua persereikääni Sampo Axelssonin teettämän raiskausvideon ansiosta. Muistan yhden oikein sihisseen puhelimessa sairasta innostustaan. Kuinka hän halusi leikata kivekseni irti ja tehdä minusta pikku-eunukkinsa. Hän mainosti, kuinka minusta pidettäisiin oikein hyvää huolta... Oikein puistattaa muistella tuota episodia, joka sai Samuel O'Neillinkin jyrähtämään: Nyt riittää! Valheellisen teatraalisesti tietenkin, kuten olen onnistunut jälkikäteen hahmottamaan.

Samuel O'Neillistä kuulin viimeisen kerran alkuvuodesta 2011, jolloin hän soitti kertoakseen tulevansa kuolemaan nopeasti levinneeseen syöpään. Hän puhui syyttävästi, kuin se olisi ollut minun vikani. En usko että häntä jäi kukaan kaipaamaan. Luulen kuitenkin häneen vielä joutuvani törmäämään, jahka hän uudessa elämässään aikuistuu. Sama pätee luultavasti Rauno Mokkaankin, elleivät hänen lajitoverinsa eliminoi häntä tai lähetä johonkin valovuosien päähän miettimään itsekurin merkitystä.

Joka tapauksessa myös vanhan kaverini Mikko "Pena" Pentin pikkusisko Leena Pentti yritti loitsuta minut ihastumaan itseensä, mutta ihastuinkin hänen keltaiseen mankkaansa, jota halusin aina väkisin lainata ja kantaa minne matkani teini-iässä veikin. Leena kutsui minut huoneeseensa, heitti jonkun abracadabran ja käski katsomaan itseään kohti. Jostain syystä katseeni hakeutui kuitenkin kohti hänen kirjoituspöydällään nököttävää mankkaansa.

Lopulta Leena sai minut ihastumaan myös itseensä ja kuljimme Mouhijärven Uotsolan raittia käsi kädessä. Meillä ei ollut kuitenkaan mitään yhteistä, eikä Leena halunnut seksiä tai oikeastaan muutakaan. Hän oli seurusteluhommista pihalla kuin lintulauta, koska hänen äitinsä ei ollut antanut hänen ikinä katsella "arveluttavia" ohjelmia televisiosta, tai saada oppia muualtakaan. Kaipa hänet oli jotenkin tahallaan pilattu.

En muista kuinka kauan yhdessä kulkemistamme kesti, mutta ei se kahta viikkoa kauempaa ollut. Isäni Rauno kuuli asiasta ja laittoi sille oman satanisti-poikaystävänsä kautta stopin. Valitin Raunolle kuinka Leena vaati minua ostamaan uudet silmälasit ja samanlaisia vaatteita kuin isoveljellään. Tämä häiritsi Raunoa, joka sitten informoi asiasta eteenpäin. En syytä niinkään Leenaa kuin hänen äitiään Seijaa, joka tyttärensä kautta leikitteli minulla kuin olisin ollut jokin nukke tai vastaava leikkikalu.

Oli Seijan idea antaa Leena-tyttärelle erilaiset loitsut käyttöön jo teini-iässä, jotta hän pääsisi muiluttamaan kiusaajiaan. Eräs Kaasalaisen Mikko taisikin olla vuoden tai kaksi kipeänä yhteen menoon kun oli Leenaa koulussa kiusannut. Ja kukapa Mikkoa tutki, ellei Leenan isä, kunnanlääkäri Seppo Pentti. Muistan kuinka jossain vaiheessa Leena syytti minuakin kiusaajakseen, vaikka totuus oli aivan toinen. Kuinka tyhmä on Seija Pentti, joka laittaa lapsensa tekemään jotain tällaista? Eikö kiusaajan käyttäytymiseen tulisi puuttua jollakin hieman rakentavammalla tavalla?

Pena itse vihittiin satanismin maailmaan siskoaan myöhemmin. Seija ja Seppo pitivät häntä kaiketi liian villinä teininä ollakseen kykeneväinen sujahtamaan huomaamattomasti saatananpalvonnan maailmaan. Leenahan oli hiljainen ja ainakin näennäisen kiltti, ja siksi varhaiskypsän oloinen. Vasta Penan päästyä ylioppilaaksi, hänelle kerrottiin mistä satanismissa on kyse. Satanistinen todellisuus oli hemmotellulle Penalle kova pala.

Pentin suvussa on paljon satanisteja. He olivat yrittäneet trikata Juha Palo – yhtyettä kohti mainetta, jotta Penasta tulisi jotain. Nähtyään surkean keikkavideon he pettyivät. Tarvittiin syntipukki yhtyeen alennustilaan. Lisäksi jonkun piti olla Penan uhri, jota hän satanistina tulisi piinaamaan. Se joku olin minä. Penan käskettiin alkaa kiduttaa minua. Olimme olleet hyviäkin ystäviä, mutta hän alkoi käyttää minua hyväksi niin paljon kuin pystyi. Kaverisuhteemme kasvoi pikkuhiljaa kieroon. Aloin alitajuisesti pelkäämään Penaa, joka aina alakynteen väittelyssä jäätyään trikkasi minut hiljaiseksi.

Ei Juha Palosta mitään olisi voinut tulla. Bändistä olisi muutenkin pitänyt vaihtaa puolet pois, eikä se enää silloin olisi ollut entisensä. Ehkä bändiä myös sabotoitiin turhan paljon. Kateellisuus kun kukoistaa maaseudulla ja pikkupaikoissa. Myöskään isäni ei halunnut Juha Palon menestyvän, koska silloin olisin pärjännyt paremmin kuin veljeni. Se ei käynyt. Minut piti tasapäistää Kallen kanssa. Saattoi olla Raunon idea, että Juha Palon kitaristi Ville Palo ei oppinut soittamaan yksinkertaisiakaan riffejä. Satanistisen miesystävänsä kautta hän jinksasi Villen. Yhtäkkiä tosin minultakin lähtivät kaikki soittohalut. Vaadittiin Oasis, jotta aloin taas soittaa. Tällä kertaa akustisella kitaralla rämpyttäen.

Rauno myös neuvoi minua kävelemään kyyryssä ja Kallea selkä suorassa. Kallen ryhti oli liian huono ja minulla liian hyvä. Niiden piti olla samanlaiset. Sen sijaan että Rauno olisi tyytynyt auttamaan Kallea, hän heikensi minua. Jos halusin opiskella englantia, isä sanoi että osaat sitä jo tarpeeksi hyvin. Hän sanoi, ettei minun tarvitse lukea läksyjä, koska pärjään liiankin hyvin koulussa. Kun minulla oli omaa rahaa viikonlopputöiden ansiosta, isä saattoi kysyä, että mitä luulet Kallen ajattelevan tästä.

Penan touhu jatkui aina viime vuosiin saakka. Hän ei tykännytkään yhtään kun jäin työttömäksi. Sai hän silti minusta yhä jotain irti. Pääsi ainakin raiskaamaan. Kun tutustuin Erkan "Eki" Pisiriciin, Pena varoitteli kovasti tämän petollisesta luonteesta. Olihan Eki hänen apajillaan monessakin mielessä. Myös Eki on homo-raiskaaja.

Pena ja Eki yrittivät saada minut kanssaan ilmaiselle lomalle Portugaliin. Siellä oli talo vuokrattuna koko kesäksi. Siellä olisi ollut naisia ja muuta kivaa, vain lentoliput piti hankkia itse. Arvatenkin talo täynnä kameroita ja naiset katalia huoria. Ruoka ja juomat myrkytettyjä. Lomaohjelmana satanistisia perseraiskauksia ja nöyryytyksiä. Mikäli Pena ja Eki olisivat saaneet minut Portugaliin, olisivat he tienanneet sillä useita tuhansia euroja. Niin sanotusti “hyvät rahat”, joiden eteen ei tarvitse tehdä mitään. Mitä siitä, jos kaveri myrkytetään, ei sillä niin väliä ole varsinkaan satanisteille.

Muistan kerran kun Pena, Eki ja joku kolmas tyyppi laittoivat minut tekemään suolihuuhtelun ja raiskasivat sitten porukalla. Muistan Penan toistelleen: "Lisää öljyä, lisää öljyä!" Aikaisemmin Pena sai jo Hollannin-matkansa rahoitettua myymällä minusta kuvia ja henkilökohtaisia tietoja kuten sosiaaliturvatunnustani. Ekin kanssa hengailin yhden kesän, kunnes tajusin olleeni hänen “suojeluksessaan”. Hän sai vanhan Peugeotin ja rahaa myrkyttääkseni ruokiani, kuvatakseen edesottamuksiani ja pitääkseen minua silmällä. En tiedä mitä kaikkea hän ehti tekemään, mutta ilmeisesti oli ja on valmis mihin vaan. Minulle hän puhui, että olen hänen kultainen tikettinsä ja että minun pitäisi jakaa hyvinvointiani muillekin. Osa satanistien huvitusta oli, etten juuri kyennyt hänelle vastaan laittamaan. Satanistit innostivat häntä siis menemään pitemmälle riistossaan uskotellen minun olevan tai jotenkin tulevan multimiljonääriksi. En ole vieläkään ymmärtänyt, miksi tätä harhakuvaa pidettiin yllä vuosikaupalla, vaikka samaan aikaan tein hanttihommia rakennuksilla ja asuin kaupungin vuokra-asunnossa? Ketä se hyödytti, että ihmiset supattivat kaupassa ja porvarien tyttäret vaikuttivat kiinnostuneilta? Voisiko olla niin, että nämä ihmiset olivat osa suurempaa salaliittoa, jossa minulle uskoteltiin tulevani rikkaaksi kunhan pysyisin kiltisti vaiti? Vai oliko niin, ettei Samuel O'Neillin käynnistämää laajamittaista tiedonantoa rikkauksistani kyetty enää kontrolloimaan? Jos minusta haluttiin eroon, miksi minulle luotiin keinotekoisesti maine rikkaana eksentrikkona? Haluttiinko, että alan itsekin uskoa siihen?

Pena sai työkyvyttömyyseläkkeen 37-vuotiaana. Hänen lääkäri-isänsä Seppo järjesteli sen hänelle. Seppo puolestaan sai lääkärinpaperinsa Saksasta - jollain kepulikonstilla. Kun olin Penan kanssa vielä väleissä ennen heräämistäni 2015, hän käytti minua hyväkseen vuosikymmenen ajan. Satanistiseen tyyliin hän loitsi minut asunnollaan. Käytti seksuaalisesti hyväkseen, teetti nöyryyttäviä tehtäviä ja otti lopuksi ylimääräiset rahat pois kuljeksimasta. Pena käski minun hakemaan Caribian Heseltä itsellensä ruokaa ja pankkiautomaatilta käteistä. Kun sitten heräsin loitsun alta, en muistanut tapahtuneesta mitään ja Pena ohjasi minut matkoihini kämpiltään.

En osaa tarkasti kuvailla miten Pena satanistisen silmänkääntötemppunsa teki, mutta se alkoi aina siten että hän tuli aivan eteeni, katsoi silmiini ja sanoi: "Ootas..." Samalla hän otti minua kädestä kiinni, ja sitten en enää ollutkaan oma itseni, vaan ikään kuin hypnotisoitu tekemään mitä hän halusi, ja kertomaan totuuden siitä mitä hän halusikin minun kertovan.

Yleensä satanistit tekevät temppunsa hieman yksinkertaisemmin. Joillekin riittää pieni hipaisu, ja joidenkin ei tarvitse koskea sinua ollenkaan tai heilauttaa kättäänkään. Pena halusi katsekontaktin varmistuakseen trikin onnistumisesta. Käsitykseni mukaan jotkut satanistit tekevät trikkinsä mieluummin selkäpuolelta. Mitä harjaantuneempi satanismissa, sitä helpommin homma käy. Örkit, eli kehonkaappaajat, ovat oma lukunsa. Heidän taitonsa ovat yleensä aivan toisella tasolla kuin ihmisillä. He elävätkin tuhansia ja taas tuhansia vuosia, joten siinä ajassa ehtii oppia yhtä sun toista.

Muistan myös kerran kun Pena teki minulle trikkinsä autossa. Ajoin autoa ja Pena selitti jotain takapenkillä Teemu Natuselle ja Mika Pettissalolle. En kuunnellut häntä sen tarkemmin.

"Tota sun ei olisi pitänyt kuulla", Pena sanoi yhtäkkiä. Hiljaisuus laskeutui ja katsoin peräpeilistä hätääntynyttä Penaa.

"Älä nyt sille mitään tee, se ajaa!" Natunen sanoi Penalle, joka suuntautui minua kohden.

Pena käski minun ajaa sivuun. Hänelle tuli yhtäkkiä kova kusihätä. Sanoin hänelle, että saisi pidätellä vähän aikaa.

"Ookoo, mutta heti kun vaan voit, niin aja sivuun", Pena vastasi.

Kun sitten ajoin tien sivuun rekkastoppiin, Pena pääsi ohjelmoimaan pääni uuteen uskoon. Mitähän kaikkea hän on vuosien varrella poistanut sellaista, joka ei liittynyt häneen, mutta joka minun olisi pitänyt muistaa?

On paljon asioita joita laamannille ei kerrota. Joita laamanni ei saa tietää. Tähän on kaksi syytä. Toinen on se, että laamanni halutaan pitää satanistia tyhmempänä. Toinen se, että laamanni ei pysty pitämään salaisuutta. Satanistiset trikit ovat yksi sellainen asia, joista laamannille ei puhuta. Koko aihe on muille kuin satanisteille hämärän peitossa; muiden ei ole tarkoitus tietää siitä yhtään mitään. Tämä jo siitäkin syystä, ettei laamanni pystyisi puolustautumaan trikkejä vastaan tai oppimaan niitä.

Miksei trikkiä voisi oppia kuka tahansa? Ainakin ihmisillä on mahdollisuus nousta koko asian yläpuolelle, jos he vain onnistuvat puhdistamaan mielensä ja ruumiinsa sinne kerääntyneestä kuonasta ja saastasta. On mahdollista saavuttaa immuniteetti satanistien tempuille. Tällaisten puhdistautuneiden yksilöiden on kuitenkin syytä pitää erityisen matalaa profiilia, sillä kaikenlaiset psyykkiset kyvyt ja taipumukset pyritään satanistien toimesta tukahduttamaan tai mieluummin tuhoamaan kokonaan.

Satanisteja edustavat "örkit" (joista enemmän kirjoituksessa "Rauno Mokka ja They Live") eivät myöskään halua telepaatteja tai näkijöitä keskuuteensa. Örkit yrittävät myrkyttää, alistaa ja tyhmentää ihmiset läpikotaisin tavoitellessaan unelmaansa maailmasta, jossa he voivat operoida julkisesti omilla kasvoillaan. Emme ole kuitenkaan planeetallamme yksin, vaan elämäämme seuraa lukematon määrä erilaisia käsityskykymme yläpuolella toimivia olentoja. Kutsu heitä miksi haluat. Itse kutsun heitä ufoiksi tai ET:iksi. He luovat tälle muurahaisfarmille tietynlaiset pelisäännöt, joiden puitteissa koko show pyörii. Sen tarkoitus on kaiketi sama kuin millä tahansa esityksellä: viihdyttää seuraajiansa. Vaikka voihan mikä tahansa viihde olla toisaalta mieltä ja aisteja stimuloivaa taidettakin, jonka tarkoitusperien pohtimisen jätän asiaan perehtyneille.

Emme ole yksin ja meitä ohjataan, tai ainakin saatetaan ohjata kohti parempia päätöksiä, lopullisen päätäntävallan säilyessä itsellämme. Tämä takaa shown mielenkiinnon ja yleisen mielekkyyden. Kenties elämän pyörteessä seikkailevien sielujemme matkan tarkoitus onkin opettaa meille jotain itsestämme. Kenties meidän on tarkoitus kehittyä ja mennä eteenpäin. Kenties sielujemme paino on punnittavissa ja yhdistyy joka hetki maailmankaikkeuden eri kerroksiin, tehden itsensä hyödylliseksi valmisteeksi osana jotain suurempaa.

VII

Vanha Mouhijärven kaverini Rami Rantanen sai satanisteilta vuosien 2010 ja 2012 välillä useita tuhansia euroja pitääkseen minua silmällä. Tarkoitus oli vain kääntää meidät toisiamme vastaan ja vittuilla minulle, mutta eipä se "Rampea" häirinnyt. Pitihän hänen saada Lämpö Iiwarinsa maksettua.

Välimme menivät poikki, Ramin yritettyä myrkyttää minua testosteronigeelillään. Levätessäni yöllä ruotsin-laivan hytissä, Rami siveli geeliään alavatsaani. Pyyhin geelit pois ja käännyin kyljelleni. Kuluu hetki niin Rami sivelee ainetta alaselkääni. Tinttaan häntä kyynärpäällä nenään. Arvaan kyllä mistä on kyse. Menen vessaan pesemään geelejä pois Ramia sadatellen. Otan geelituubin hämmentyneen Ramin kädestä ja käyn heittämässä sen mereen. Tulen takaisin hyttiin ja valehtelen hänelle heittäneeni purtilon roskiin. Loppuyön saan nukkua rauhassa, Ramin kolutessa laivan roskiksia. Aamulla Rami tulee nöyränä kysymään, mihin olen purkin heittänyt?

Hän oli jäänyt koukkuun testosteroniin, joka kohotti hänen seksuaalisia halujaan ja teki hänestä elinvoimaisemman. Loppuunpuristeltu pakkaus oli hänen aarteensa. Toisaalta hän häpesi testoa, mutta pohjattomassa itsekeskeisyydessään kuvitteli, etteivät ihmiset huomaa tai tiedä asiasta mitään. Suojellakseen salaisuuttaan, Rami säilytti geelituubia deodorantti-stickin pohjalla. Hän halusi, että minäkin käyttäisin testoa, jotta hänen ei tarvitsisi hävetä itseään niin paljon. Ja ehkä jotta hän voisi sanoa, että Ville sitä testoa käyttää, minä olen vain kokeillut. Tämä ainakin sopisi hänen valheelliseen tyyliinsä. Rami käyttää samaa metodia kuin sukunimikaimansa rumpali Jussi Rantanen. Jos hän häpeää jotain puheitaan tai tekoaan, kääntää hän asian siten, että se olenkin minä (tai joku muu) joka niin oli sanonut tai tehnyt. Rami on niin paatunut valehtelija, että hän uskoo itsekin valheisiinsa. Olin jo edellisenä talvena ihmetellyt Ramin partaa, joka yhtäkkiä tummui ja kasvoi tuuheaksi. Kysyin onko hän värjännyt partaansa? Ei kuulemma ollut. Mikko Pentti naureskeli minulle Ramin partaa, olihan hän itsekin turvautunut testoon seurustelusuhteensa aikana, ja tiesi mistä on kyse. Myös hänen vaaleat turpajouhensa olivat testosteronin takia tummentuneet ja tuuheutuneet.

Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Rami Aarikan lahjoittaman Kukko-kuorman Rami kärräsi kotiinsa ja joi suihinsa. Järjestin Kukko-oluen Robert De Niron New Yorkin ravintolan valikoimiin ja Aarikka halusi kiittää asiasta, mutta janoinen Rampe ehti väliin. Nykyään hän kiistää kaiken, leimaten minut mielisairaaksi. Samoin tekevät muutkin asianosaiset. Yrittäessäni periä lainojani takaisin Mika Pettissalo diagnosoi minut skitsofreeniseksi. Mikko Pentin mielestä olen psykoottinen. Itse diagnosoin Mikan sietämättömäksi Fas-aikuiseksi ja Mikon masennuslääkkeillä aivonsa pilanneeksi narkiksi. Rami taas on oppikirjaesimerkki narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Hän on äärimmäisen itsekeskeinen, huomionkipeä, kateellinen ja hyväksikäyttävä. Huvittavissakin määrin. Olimme silti hyviä kavereita vuosien ajan. Monta kertaa sain Ramista lopullisesti tarpeekseni, mutta pian taas unohdin koko asian. En tiedä kuka minua ennen vuotta 2010 manipuloi, luultavasti Ramin satanistinen sisko Kirsi, joka saattaa olla myös örkki.

Jossain vaiheessa vuoden 2011 jälkeen Ramikin vedettiin Kerhoon mukaan. Kuten kaikki ihmiset joiden kanssa olin tekemisissä, elleivät he sitten jo olleet siinä. Kun halusin Ramin poistuvan luotani, hän trikkasi minut antamaan hänen vielä jäädä. Taas tunnin päästä halusin hänen lähtevän matkoihinsa. Ja jälleen Rami joutui tekemään satanistisia temppujaan, joissa hän ei tosin ollut erityisen taitava. Joskus hän sanoi, ettei minulla ole mitään jakoa häntä vastaan. No, ainakin pääsin hänestä lopullisesti eroon. En ikävöi hänen tuijotustaan, jolla hän omien sanojensa mukaan tahallaan hermostuttaa ihmiset. Silloin kuin hän ei tuijota, hän pälyilee. Ärsyttäminen on kuitenkin hänen nautintonsa. Ramin alaa on talloa toisen uudet kengät tahallaan linttaan, kaataa punaviinia matolle tai tulla kylpyhuoneeseen tuijottamaan kun olet suihkussa. Pitää ihmisiä odotuttamassa tuntikausia tai pilata heidän juhlansa öykkäröimällä. David Icke kuvasi Robots' Rebellion -kirjassaan, miten jotkut alienit käyttävät tietynlaisia ihmisiä välikäsinään. Vittumainen tyyppi aiheuttaa muille ihmisille kärsimystä, joka tuottaa puolestaan nautintoa alienille. Tästä euforiasta alien jakaa osingot tyypille, joka hoitaa kiusaamista hänen puolestaan. Ehkä Rami on tällainen välikäsi. Tai ehkä Rami on vain perinteinen sadisti. Hän nauttii siitä vallan tunteesta, jonka saa tuupatessaan uhrinsa pois tolaltaan. Porukassa Rami etsii aina sen, jonka tietää alistuvan hänen kiusanteolleen. Hän ei kestä minkäänlaista tappiota tai alakynteen jäämistä. Kun näin käy, hänen silmänsä heittävät oudosti. Ramilla on hyvin halveksuva katse. Hän etsii toisesta koko ajan heikkouksia. Hän tutkii mikä saa toisen hämilleen. Mikä ärsyttää. Usein pelkkä tuijottaminen riittää. Silloin kuin Rami ei tuijota, hän pälyilee, siirtäen omaa epävarmuuttaan eteenpäin. Kätkeäkseen pinnallisuuttaan, Rami esiintyy mielellään kirjallisuuden ystävänä. Tosin hän ennemminkin vain selailee romaaneja, etsien niistä jotain lainattavaa. Jotain millä päteä. Rami ei lue kotimaista kirjallisuutta, koska hänen mielestään kukaan suomalainen ei voi kirjoittaa mitään sellaista mistä hän olisi kiinnostunut. Siksi hänen oma kielenkäyttönsä on käännöskirjallisuuden finglishien sävyttämää.

Ramin keho myös kaapattiin. En tiedä kuinka pysyvästi. Muistan hänen joskus valittaneen, kuinka aina välillä tuntuu kuin joku ohjailisi häntä, eikä hän voi tehdä muuta kuin seurata mitä tapahtuu. 2011 kesällä joku tuntemattomaksi jäänyt tyttö tuli jutulleni Aurajoen rannassa. Hän kysyi kenen kanssa olin liikkeellä. Kun osoitin Ramia, hän käänsi päätään. Nähtyään Ramin hän valahti kalpeaksi.

"Hyi kamala, minkä näköinen."

Kerättyään itseään kasaan, hän kehotti minua olemaan liikkumatta tuollaisen kanssa.

"Se ei ole valitettavasti ole enää sinun kaverisi. Tai voihan se välillä ollakin, mutta sinä et voi nähdä, milloin se on oma itsensä ja milloin jotain muuta."

Tyttö sanoi, ettei voi oikeastaan auttaa minua enempää. Minua oli vaikea auttaa, koska siinä joutui itse niin pahan välikäteen. Olihan minusta tullut vuoden 2010 jälkeen entistä pahempi silmätikku ja piinan kohde saatananpalvojille.

Kerran Rami-örkki tilitti minulle minkälaista oli olla Rampe. Hän oli hypännyt Ramin nahkoihin päästäkseen hyötymään minusta – saadakseen rahaa. Mutta mitään ei ollut näkynyt. Hän kertoi miten aluksi oli ollut kivaa vittuilla kaikille ja tuottaa heille mielipahaa – kuten Rami tekee - mutta pitemmän päälle se muuttui raskaaksi. Eihän Rami voi juuri edetä elämässään tai luoda merkityksellisiä ihmissuhteita. Sellainen ei häneltä onnistu. Hän on vain aivan liian kusipäinen kenenkään kaveriksi tai mihinkään pitkäjänteiseen.

“Eipä ole sinunkaan elämässäsi kehumista,” Rami-örkki sanoi minulle. “Mutta saat ainakin elää omana itsenäsi. Suurin osa ei saa.”

VIII

Moni vanha ystäväni palvoi saatanaa jo syntyessään. Monet on vedetty mukaan vuoden 2010 tapahtumien jälkeen. Kaikkien pitää olla samassa ringissä minua vastaan.

Kuten vanhoja ystäviäni, on monia muitakin on yritetty värvätä mukaan rinkiin tai sitten suoraan satanismiin. Ei kaikkien hyväksikäytettävien tarvitse olla satanisteja, heitä voi hyödyntää muutenkin. Minua voi kiusata ilman satanismiakin. Satanismi on kuitenkin paljon yleisempää mitä ihmiset osaavat kuvitellakaan. Heitä on kaikissa yhteiskuntaluokissa ja kaikilla paikkakunnilla.

Suurin osa, elleivät kaikki entisistä kavereistani ovat tätä nykyä satanisteja. Heidät on taidokkaasti manipuloiden vedetty mukaan, vastustamisen ollessa vaikeaa. Muistan kuinka itse yritin kieltäytyä satanismista kesällä 2010, eikä se helppoa ollut. Chris O'Neill sanoi harvan pystyvän laittamaan kampoihin. Mikäli joku satanismiin todella halutaan, hänet vedetään mukaan melkein väkisin. Se ei vaan ole yhtä "arvokasta" kuin vapaasta tahdosta tehty päätös. Yhtäkkiä sitä kuitenkin havahtuu omaan satanismiinsa, eikä ulospääsy edes tunnu hyvältä vaihtoehdolta. Se ei ole mahdotonta, mutta alussa satanismi näyttää tulokkaalle lähinnä hyviä puoliaan. Huonot puolet tulevat myöhemmin. Ulospääsy satanismista on helpompaa, jos ei ole siihen alunperin halunnutkaan, mutta kuinka moni tietää tämän?

Tuntemistani ihmisistä satanisteiksi ovat paljastuneet ainakin Lukko-fanit Markku Aspala, Jari Laine ja Petteri Takkinen. Näistä Aspala otettiin Kerhoon luultavasti, koska hän oli kavereitani. Ei ole onneksi enää. Ennen liittymistään Aspala kyseli minulta toistuvasti mistä asiassa on kyse? Sanoin hänelle, ettei kannata liittyä, mutta omapa on asiasi. Aspala jankutti saadakseen haluamansa vastauksen. Minulla ei ollut sitä hänelle antaa.

Aspala oli jo muutaman vuoden ajan odottanut minun lahjoittavan hänelle suuren summan rahaa. Sitä samaa rahaa jota niin monet kauttani saivat. Pakkohan sitä oli olla. Juttuja kiersi. Itse kiistin olevani rikas. Eikä minulla ollut autoa, kunnon pyörää, taulutelevisiota tai muutakaan mitä rahalla saa. Silti. Kerran Aspala epäili minun elävän kaksoiselämää. Se olisikin ollut jotain.

Aspala oli ottanut pankista lainaa hulvattoman elämäntyylinsä rahoittamiseksi ja lopettanut työnteon, koska häntä ei sattunut enää huvittamaan. Kun hän tajusi ettei saa minulta rahaa, hän sanoi, että olen pettänyt hänen luottamuksensa. Olinhan heittänyt hänelle puolihuolimattomasti, että jos hänellä olisi lapsia, niin voisin ehkä harkita antavani hänelle rahaa. Hän teki lapsen, mutta rahaa hän ei minulta saanut. Paitsi tietenkin sen verran mitä onnistui satanistisen trikin avulla varastamaan. Kerran pyysin Makea rälläköimään omistamani polkupyörän runkolukon auki, hukattuani avaimen. Make veti samalla runkoon kunnon vekin ja nauroi päälle. Hänen piti maksaa tällä työllä velkansa, mutta hän pilasi koko pyörän ajokelvottomaksi. Se oli Kerhon tilaustyö. Tätä nykyä hoidankin kaikki mahdolliset remontit itse.

Kerran Aspala halusi lähteä kanssani Paraisten kaivosmontulle uimaan. Olin joskus kertonut hänelle paikasta. Kun istuin kaivosmontun reunalla kallion päällä, Aspala videoi minua. Sitten hän antoi videon suomenruotsalaiselle ystävälleen, joka vei sen RKP:n miesten arvioitavaksi. Eihän se haittaa Ville, eihän, Aspala sanoi minulle. Video levitettiin satanistien foorumeille sillä ajatuksella, että nolaan itseni kun en uskalla hypätä kalliolta veteen. Ja kyllähän se minua vähän vituttikin. Ja olen sentään hypännyt siltä kalliolta alas monta kertaa.

Toinen Lukko-fano Jari Laine kävi luonani katsomassa pelejä muutaman talven ajan, kunnes lopetettuani juomisen ja polttelun tajusin hänen olevan satanisti, jolle maksetaan luonani käymisestä. Tarkkailemisestani. Lisäksi Laine varasti omaisuuttani. Jouduin mm. nostamaan pankkitilini tyhjäksi hänelle. Kun siellä ei ollut rahaa, jouduin nostamaan luottokorttitilin tyhjäksi.

Laineeseen tutustuttuani olin ollut hänen ystäviensä Matti Pitkäsen ja Tuomo Koivulan kanssa jatkoilla, missä he laittoivat minut ja Jarin konttaamaan lattialla äännellen koiran tavoin. Laine ei vielä silloin ollut satanisti Pitkäsen ja Koivulan tavoin, mutta myöhemmin hänet otettiin Kerhoon, kenties jotta minulla ei vaan olisi yhtäkään kaveria, joka ei ole satanisti.

Petteri Takkisen satanismi on vanhempaa perua. Häntä yritettiin saada perustamaan bändi kanssani, mutta koska Takkinen ei vaivautunut yhtään opettelemaan itse soittamista, jäi homma lähtötelineisiin. Muistan kun Laine ja Takkinen laulattivat minulla "Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa" - lastenlaulua ja kyselivät totuuksia. Pystyyhän satanisti pienellä trikillä saattamaan ihmisen tilaan, jossa häntä on äärettömän helppo ohjailla haluamallaan tavalla. Siten Takkinen ohjailee nuorikkoaan Maijaa. Laine puolestaan kertoi vetäneensä oman muijansa Kerhoon mukaan siihen liityttyään. Hän ei halunnut kaksoiselämää.

Harrastajanäyttelijä Takkinen halusi minun hoitavan hänelle roolin. Tämäkin halu pohjautui kuulopuheisiin. Juttuja kun liikkui, että minä järjestelin näyttelijöille rooleja suhteillani. Ihmiset eivät vaan tienneet, että koko asia oli menneen talven lumia. Jotain mikä oli joskus ollut totta. Nyt lähinnä legendaa.

Laine juotti minulle olutta katsoessamme Lukon pelejä luonani tv:stä. Ihmettelin miten tiskipöydällä oli ensimmäisen erän jälkeen jo kolme tölkkiä, vaikka Laine ei mielestäni juonut kuin korkeintaan kaksi tölkkiä. Pelin jälkeen tyhjiä tölkkejä saattoi olla kymmenen, vaikka olin varma, ettei Laine ollut niin paljon juonut. Sama toistui useasti. Hän oli vain tehnyt minulle temput ja juottanut oluitaan, minun sitä tajuamatta. Miksi hän teki niin? Koska en suostunut muuten juomaan. Lopetin juomisen vuoden 2015 alussa monen vuoden ajaksi.

Jouduin lupaamaan Laineelle, etten ikinä kirjoittaisi hänestä mitään internetiin. Mitä arvoa sellaisella lupauksella minulle sitten on? Ei yhtään mitään. Etenkään kun tein tuon lupauksen trikattuna; manipuloituna; satanistisen trikin alla. Ollessani samassa tilassa Laine näytti minulle netistä kuvia lapsesta, joka oli kuulemma poikani. Kaikesta päätellen satanistit seuraavat foorumillaan ala-asteikäistä poikaa, jonka olen siittänyt raisiolaiselle tai naantalilaiselle naiselle vuosien 2004-2005 välisenä aikana. Ehkä pojan ja hänen äitinsä elämä halutaan pilata samalla tavoin kuin minulle tehdään ja tämän varmistamiseksi minut pidetään visusti erossa heistä. Vaikka eihän minusta laamannina ainakaan mitään rahallista iloa ole. En ole heihin yhteydessä, enkä muista edes heidän nimiään, mutta olen heihin kyllä vuosia sitten Turussa törmännyt. 2010 olin naiseen viimeksi yhteydessä, sen jälkeen satanistinen Supo on pitänyt huolen eristämisestäni. Samuel O'Neill kumppaneineen halusivat kovasti pojan käyttöönsä. Matkustuttaa häntä USA:ssa muutamia kertoja vuodessa, kaiketi ohjelmoidakseen hänestä seksiorjan käyttöönsä. En suostunut tähän, ja ihmettelen miksi he minulta lupaa kysyivät? Enhän minä ole pojan huoltaja tai edes virallinen vanhempi. Ehkä äiti ei osannut päättää asiaa itse.

Koko satanismi on jotenkin niin typerää touhua, kun pohjana pitää olla ihmisen oma vapaa tahto toteuttaa sitä. Mitä vapaa tahto merkitsee sellaiselle, joka ei mistään mitään tajua? Ei sillä, että itse olisin jotenkin erityisen valaistunut. En tiedä tai varsinkaan ymmärrä lopulta paljoakaan, vaikka haluaisinkin. Mieti itse, mitä järkeä tässä kaikessa on? Ihmisiä ohjaillaan ja narrataan satimeen ja sitten sanotaan, että oma vikasi. Jos elämillämme on merkitystä, miksi emme tajua edes omaa parastamme? Onneksi minun ei tarvitse olla satanisti, luojan kiitos. Toivottavasti sama koskee poikaa ja hänen äitiään. Taitaa olla turha toivo.

Muista vanhoista kavereistani satanistiseen liittoon ovat vihkiytyneet, kuka omasta halustaan, kuka pakotettuna, ainakin Jan "Japi" Airio, Jussi "Pässi" Mäki ja Jussi Tusa. Airion satanismi on kaiketi tuoreempaa perua, kun taas Mäki ja Tusa saattavat olla liiton jäseniä jo syntymästään. Jan Airio varasti rahojani ja raiskasi minut muutamaan otteeseen. Lisäksi hän syötti minulle raakaa lihaa, jonka nimeen hän ilmeisesti tätä nykyä vannoo. Pitkäaikaistyötön Airio myös ilmiantoi minut verotarkastajalle, kuultuaan että olin tehnyt pimeitä hommia. Rahojani varastivat myös Jussi Mäki ja Jussi Tusa. Mäki asensi tietokoneelleni seurantaohjelman. Siitä nyt vain sattui saamaan hyvin rahaa joltain turkulaiselta satanistilta, jota tietoliikenteeni kiinnosti. Tusa puolestaan ohjelmoitiin vihaamaan ja haukkumaan minua. Tultuaan myöhemmin tajuihinsa hän kyllä pahoitteli asiaa rehdisti, mutta vahinko oli jo tapahtunut. Tätä nykyä maineeni on niin loattu, ettei sitä paskaa puhumalla enää huonommaksi saa.

Huittislaiset siskokset Johanna ja Katariina Paasikivi - örkkejä molemmat - trikkasivat minut yhteen aikaan hakemaan itselleen viinat alkosta ja varastivat kaljarahaa siihen päälle. Tuolloin minulla oli ylimääräistä ja he iskivät minusta suonta. Ville Palo - satanisti ja örkki hänkin - kyseli joskus minulta, miksi käyn kaksi kertaa Alkossa?

"Johan sinä yhden kassillisen hait."

"Niin, mutta tämä toinen on minulle itselleni."

Ei trikattu ihminen tajua mitä hän tekee. Kunhan tekee.

Onko oikein, että jotkut syntyvät satanisteiksi? Eihän heillä silloin ole vaihtoehtoa. Kerhossa ollaan ja pysyvästi. Mutta eihän heidän silti tarvitse varastella. He voivat olla varastelematta, jos vaan kykenevät muuten toimeentulonsa hankkimaan. Asia jonka haluankin todella nostaa esiin on satanistien varastelu. Se on todella yleistä.

Minulta on elämäni aikani viety todella paljon rahaa. Tämä ehkä siksi, että olen aina opintojenkin ohessa tehnyt ilta- ja viikonlopputöitä, joten minulla on ollut vähän ylimääräistä. Seura jossa olen viihtynyt, on ollut köyhää. En ole pitänyt rahoistani tarkkaa lukua ja illanvietoissa olen yleensä ollut sieltä humalaisimmasta päästä. Oikeuttaako se varastamaan minulta? Tultuani satanismiin 2010 pääsin monen minua riistäneen ihmisen niskan päälle. Selityksiä riitti.

Emilia Röhr sanoi, että jos kostan hänelle sen mitä hän teki minulle, pitää minun kostaa kaikille muillekin minua riistäneille. "Muuten se ei ole reilua", hän sanoi herättäen tuohtumusta monessa satanistissa. Petteri Araviita toivoi minun ymmärtävän, ettei hänellä ole rahaa maksaa takaisin minulta varastamiaan rahoja. Miten hän toisaalta korvaisi parittamiseni? Muistan kun Araviita soitti minulle ja kutsui bileisiin. Menin paikalle. Buddhamaisesti myhäilevä Araviita otti minut vastaan. Hän oli diilannut minut joillekin satanistihomoille, jotka perseraiskasivat minut. Liityttyäni Kerhoon 2010 halusin Araviidan hyvittävän asian. Sanoin hänelle puhelimessa, että jos kerran rahaa ei löydy, pitää hänen myydä persettään. Araviita nauhoitti puhelun ja teki minusta rikosilmoituksen. Asemalla selitin Kerhoon kuuluvalle poliisille miten asia oli mennyt. Virallinen kannanottoni oli, etten ollut tosissani uhkausten suhteen. Poliisi otti yhteyttä Araviitaan ja neuvoi tätä jättämään asian sikseen.

Sain moitteet päälleni. Kerhosta ei kuulemma puhuta noin leväperäisesti, edes epävirallisella tasolla. Samoin moitittiin Araviitaa tutkintapyynnön tekemisestä. Asettihan se minut hankalaan rakoon. Samuel O'Neill ratkaisi asian. Araviita raiskattiin, raiskaus videoitiin ja tallenne laitettiin tarjolle alan suoratoistopalveluun. Rahat minulle. En tietenkään saanut rahoja, enhän ole saanut ikinä penniäkään, mutta toivon, että Araviidan video sentään pyörii netissä.

Myös turkulainen toimittaja ja elokuvakriitikko Kari Salminen käytti minua seksuaalisesti hyväkseen. Hän trikkasi minut Tinatuopin edustalla ja sai lähtemään mukaansa jatkoille. Joku taisi varoitella hänestä aikaisemmin, eli se oli vähän sama homma kuin niiden Senegalin homo-neekereiden kanssa vuosia aiemmin Helsingissä. Salmisen aisaparina oli joku hänen naispuolinen kaverinsa. Kämpillä Salminen raiskasi minut useaan otteeseen, ja kehtasi vielä ehdottaa uusintaa kun törmäsin häneen kadulla. Sitä en muista raiskasiko nainen minut.

Samoin kuin Araviita ja Salminen, minua käytti hyväkseen myös "humanistina" ja Jani Wickholmin ystävänä esiintyvä turkulainen Jyri Syrjä. Meira Novan varaston "kymppi", joka varasti rahani ja paritti minua varaston takahuoneessa useaan otteeseen.

Muistan Syrjän trikeistä parhaiten hänen kehotuksensa:

"Pidä pää paikalla! Eiku pidä pää paikalla!"

Jostain syystä hänen piti saada minut pitämään pääni paikallaan, tyhjentäessään muistiani jollain trikillä. Ehkä Syrjä ei ollut erityisen taitava tempuissaan. Meira Novan muutkin työntekijät olivat satanisteja. Istuessani Syrjän kanssa varaston takahuoneessa, muistan yhden heistä huikanneen ovelta Syrjälle, että hänen kannattaisi pitää homma simppelinä.

Kävin Meiralla iltahommissa opiskeluiden ohessa muutaman vuoden ajan. Yhden kevään Syrjä maanitteli minua tulemaan sinne myös kesähommiin. Ihmettelin mikä pakottava tarve hänellä oli saada juuri minut kesähommiin, mutta hän olisi halunnut tietenkin ansaita kustannuksellani. 2010 oli humanistina esiintyvä Syrjäkin hiljaista poikaa. Hän kysyi minulta syyttävään sävyyn, tajuanko että ilman häntä minut olisi tapettu! Joku Meiralaisista oli sitä kuulemma ehdottanut, mutta Syrjä oli halunnut suojella henkeäni. Sankarillisuuttaan.

Muita systemaattisesti minulta rahaa varastaneita työkavereita ovat olleet myös nykyään optikkona toimiva helsinkiläinen Matti Piipponen Leppäsuon Essolta ja Turun seudulla vaikuttava Mika Asikainen Pernod Ricard Finlandilta.

Jo teini-iässä Mouhijärvellä minua riisti naapurin poikien äiti, Mouhijärven yhteiskoulun keittäjä Ritva Hautaniemi. Hänelle jouduin viemään aina osan Mouhijärven Osuusmeijerillä ansaitsemistani rahoista. Satanistinen Ritva vihasi minua, koska olin "pilannut" hänen vanhemman poikansa Jussin. (Asiasta lisää "Tiia-kirjoituksessa".) Teki Ritva kaikenlaista muutakin pikkunäppärää. Myrkytti työssään oppilaiden ruoatkin, kuten Mouhijärvellä on tapana lapsille ja nuorille tehdä. Pitihän Ritvan varmistua siitä, ettei kukaan näe hänen todellisia kasvojaan.

Poikaansa Jyrkiä Ritva hyysäsi minkä ehti. Kun olin ihastunut Jyrkin eksään, sabotoi Ritva orastavan suhteemme. Jyrki lellittiin niin, että hän kuvitteli vielä aikuisiällä olevansa loistava kiekkoilija ja lahja maailman naisille. Kotiympyröissä Mouhijärvellä hän saikin helliä harhaluulojaan. Muistan kun 12-vuotiaana Jyrki ei enää tullut kaukalolle pelaamaan, koska koki olevansa "llian hyvä". Enemmän kuin pelaamisesta, hän nautti saadessaan sanoa "emmä tuu." Ritva sanoi, että oli minun syytäni, ettei Jyrki enää tullut kaukalolle, kun kävin häntä sinne kysymässä. Jyrki tulee - jos tulee - silloin kun häntä ei kysy. Ei sillä, että Jyrkiä siellä kukaan olisi kaivannut. Aina riitti pelaajia. Paikallisen lentopalloseuran juniorivalmentaja sai myös turhaan maanitella nuorta Jyrkiä liittymään joukkueeseen. Jyrki jätti kuitenkin aina takaportin auki, jotta maanittelu jatkuisi. Se oli hänelle hyvin tärkeän vahingoniloisen mielihyvän lähde.

Ala-asteella Jyrki oli kingi. Jyrki ei häiriköinyt, mutta hän osasi olla vittumainen diiva, joka nosti kaverikseen ja ampui sitten alas, kun seura ei enää kiinnostanut. Kun kiusasimme Jyrkin kanssa yhtä Mikkoa, tämän äiti suuttui minulle, mutta ei Jyrkille, joka oli vanhempiensa kautta koskematon. Jossain vaiheessa teini-ikää Jyrki huomasi, että hän ei ole enää kiinnostava kaveri, vaan tylsimys. Hän hankki itselleen sellaiset wing manit, joiden keskellä hän saattoi jatkaa omaa kuvitelmaansa ylivertaisuudestaan. Toinen näistä, Harri, avautui minulle kerran ja sanoi, että kanssani oli vaikea tulla juttuun. Jos minulle oli ystävällinen, Jyrki suuttui. Sama päti toki toiseen, eli veljeeni Kalleen, joka toisaalta vihasi minua jo muutenkin.

Päästyään opiskelemaan Rauman OKL:ään tilanne muuttui. Örkkien hallitsemassa Rauman kaupungissa Jyrki tiputettiin korkealta. Kuulin 15 vuotta myöhemmin Lukon fanireissulla raumalaisilta kiekkofaneilta, miten hän oli sinne mentyään hehkuttanut, kuinka kova on pelaamaan kiekkoa ja miten paljon hän siitä tietää, seurattuaan lajia pienestä pitäen. Kun sitten talven tultua mentiin pelaamaan, ei Jyrkiltä onnistunut mikään. Kiekon kanssa hän oli aivan onneton, kuten niin monet muutkin mouhijärveläiset. Siellä kun höntsyt pelattiin tennis-pallolla, jotta joku voisi olla maalissa, ja jotta pienimmätkin pystyivät osallistumaan. Eikä Jyrki jääkiekosta mitään muutenkaan ymmärtänyt. Raumalla pitää lajista tietää vähän enemmän. Jos et tiedä, miten pelaajat asettuvat puolustuspään aloitukseen, et tiedä mitään. Ja niinhän se onkin. Vaikka jääkiekko yksinkertainen peli onkin, on siinäkin sentään säännöt.

Jyrkiä oli loukattu, ja hän halusi kostaa mielipahansa. Kun seuraavan kesän Pitsiturnaus lähestyi, kutsui Jyrki minut ja veljeni Raumalle sitä seuraamaan. Olin yllättynyt Jyrkin kutsusta. Sen todellinen syy selvisikin hyvin pian, kun jo muutaman oluen jälkeen Jyrki alkoi nostaa minua ja kiekkotietämystäni ylös. Tajusin että jotain outoa oli meneillä. Sanoin tapani mukaan olevani vain fani, joka ei tajua lajista sen enempää. Pettynyt Jyrki siirtyi kuitenkin suunnitelmansa seuraavaan vaiheeseen, eli kyselemään minulta, miten pelaajat järjestyvät oman pään aloitukseen? Hän halusi tehdä minulle saman mistä oli itse joutunut kärsimään. Sain kuulla hänen vittuiluaan, miten en ymmärrä lajista mitään. Kallekin ihmetteli, mikä Jyrkille oikein oli tullut. Tämän jälkeen Jyrki ei enää juuri katsonut minuun päin, vaan keskittyi juttelemaan Kallen kanssa. Häivyin kiertelemään Vanhaa Raumaa, joka Mustan pitsin yönä onkin parhaimmillaan. Jossain vaiheessa joku vittumaisen näköinen perusraumalainen tuli kysymään, kuka olen ja tunnenko Raumalta ketään? Kun kerroin tuntevani Valven Kaisan, hän antoi minun olla. Ei sillä että tuntisin, mutta siellä oltiin joskus muinoin käyty perhevierailulla.

Raumalaisten fanien kanssa juttelusta jäi mieleen myös se, kun joku kertoi Jyrkin sitten lopulta kelvanneen joukkoon. Jostain syystä (jota en muista) häntä oltiin kaappaamattomana ihmisenä valistettu välttämään äitiään Ritvaa, joka on jollain tavalla spesiaali örkki. Toisaalta: "Joku hänet sitten nappasi", sanoi yksi raumalainen Jyrkistä. En tiedä olivatko nämä raumalaiset örkkejä vai ihmisiä? Kyllähän örkitkin varovat toisia örkkejä. Se ei todellakaan mene niin, että he ovat kaikki samaa maata. Ei sinnepäinkään. Taistelevat toisiaan vastaan enemmän kuin ihmisiä, joita he pitävät puolustuskyvyttöminä hölmöläisinä.

Koska minusta oli tulossa satanistisesti merkittävä hahmo, joutuivat monet minua kiusanneet tekemään tiliä; soittamaan minulle selvittääkseen mitä oli tapahtunut. Näin myös siksi, että elämäni suurennuslasin alle ottaneet satanistit halusivat kuulla miten reagoisin. Minun haluttiin tietävän miten nyt oli tullut aika kostaa. Aika liittyä Kerhoon ja ottaa omansa.

Talvella 1999 olin hakenut sivarin jälkeen Helsingin KPMG Widerille toimistoapulaiseksi. Rekrytointia Forumin toimistossa hoitanut nainen kertoi ottaneensa minut silloin uhrikseen. Hänen uransa oli lähtenyt jyrkkään nousukiitoon. 2010 Hänellä oli kova tarve selvittää asiaa. Hän halusi korvata asiaa rahalla.

Provinssirockissa noin vuonna 2000 olin yrittänyt pokata raskaana olevaa kuvankaunista vaaleaverikköä. Älkää kysykö miksi. Nyt tämä nainen otti yhteyttä kertoakseen koko elämänsä muuttuneen tapauksen jälkeen. Hän kun oli ottanut minut kohteekseen, ja yhtäkkiä kaikki alkoi onnistua hänen elämässään. Oli hän sitä kuulemma vähän ihmetellytkin. Newcastlelaisella hotellivirkailijalla oli samanlainen tarina. Maaliskuussa 2002 olin Newcastlessa katsomassa The Bluetones -yhtyeen keikkaa. Hotellilla Jesmondissa tämä mies oli huomannut että en ole Kerhossa ja päättänyt ottaa minut uhrikseen. Siitä oli lähtenyt hänen elämänsä nousukiitoon. Prahassa 2003 olin jututtanut naista ravintolassa. Hän ei pitänyt minusta, aloitti piinaamaan minua ja nopeasti elämä oli alkanut luistaa. Stand-up koomikko Ismo Leikola kertoi myös kuulleensa, että hänen menestyksensä pohjautuu minun kiusaamiseeni.

Vielä kesällä 2011 minua seuraamaan palkatut ihmiset pitivät yllä harhakuvaa, jonka mukaan he työskentelivät minulle. Tuolloin huomasin saman tyypin päivystävän autossaan Turun Vanhalla Littoistentiellä, lähellä taloa missä tapasin käydä istumassa iltaa. Kun kävelin ohi, hän käänsi katseensa ja näytti hämmentyneeltä. Kerran menin kerran kysymään häneltä, kuinka paljon hän tienaa. Hän sanoi, että pitäisihän sinun se tietää. Hän siis luuli että minä olin palkannut heidät.

"No paljonko", tivasin häneltä

"60 euroa tunti", hän sanoi.

Kerroin hänelle ansaitsevani itse raksalla 13 euroa tunti, tehden pahimmat paskahommat mitä löytyy. Hän yllättyi ja naurahti.

"Aijaa. Uskoisiko tuota. Varmaan siihenkin on joku syy."

Satanistien palkkaamia ihmisiä oli kuitenkin moneen lähtöön. Jotkut eivät esittäneet etsivää tai agenttia. Oli selvää että heidät oli palkattu murhaamaan minut.

Loppukesästä 2011 kävelin Turun Läntistä rantakatua Tuomas Toivaisen ja Rami Rantasen kanssa. Art Cafen kohdalla taakseni hiipi joku. Pian Tuomas katsoi taakseen ja sanoi minulle:

"Ville, sinun takanasi on joku."

Katsoin taakseni. Kalpean narkomaanin näköinen tyyppi oli takanani melkein kiinni selässäni. Injektioruisku kädessään. Hänen katseensa oli kylmä ja lasittunut. Pomppasin eteenpäin. Yhtäkkiä hän pysähtyi, tipautti ruiskun maahan ja juoksi pois. Ajattelin silloin, että kyseessä oli jälleen yksi suomenruotsalaisten masinoima murhayritys. Otin ruiskun maasta ja marssin se kädessä viereiseen Tintå-ravintolaan, jonka tiesin suomenruotsalaisten suosimaksi. Sisällä ravintolassa huusin kovaan ääneen:

"Onko täällä ketään suomenruotsalaisia!"

Yksi mies viittasi läheltä pöydästä. Hän oli juuri aterioimassa naisseurassa. Vein ruiskun hänen pöytäänsä. En muista tarkalleen mitä sanoin hänelle. Hän valitteli tapahtunutta. Vein ruiskun tarjoilijalle ja pyysin hankkiutumaan siitä eroon. Vähän myöhemmin minulle tuli mieleen, että ehkä ruisku pitäisi viedä poliisiasemalle. Olinhan aikaisemminkin jättänyt tekemättä rikosilmoitukset suomenruotsalaisten yrityksistä myrkyttää naamani, ja jälkeen päin se oli sapettanut.

En tiedä vieläkään kuka oli tämän takana. Epäilen sen johtuvan puheistani edellisenä yönä ruotsinlaivan hytissä. Kerroin Tuomakselle ja Ramille, että Harry Potter - kirjojen tekijä JK Rowling on itse paholainen. Tai että Saatana ottaa hänen hahmonsa. Näin Rowling - eli Saatana - itse kertoi minulle. Samuel O'Neill tunsi hänetkin ja sitä kautta pääsin juttelemaan Rowlingin kanssa. Asiasta ei ilmeisesti saisi puhua.

Talvella 2014 minut ryöstettiin Turun Länsikeskuksen liikennevaloissa. Olin juuri käynyt ostamassa uuden kitaran Musiikki-Fazerilta. Istuin autossani odotellen valojen vaihtumista vihreäksi, kun kaksi miestä tunkeutui sisään auton molemmista etuovista. Toinen teki minulle satanistisen trikin. Toinen otti takapenkiltä kitaran ja kojelaudalta kirjoitusvihkoni.

Tuohon aikaan kannoin mukanani vihkoa, johon kirjoittelin ja hahmottelin ajatuksiani. Päästäkseni selville missä mennään. Minua alati seuraavat satanistit eivät voineet sietää ajatusta vihosta. Siitä etteivät tiedä kaikkea minusta. Elämäni kun pitää olla heidän täydellisessä kontrollissaan. Kirjoittaessani koneella he näkevät reaaliaikaisesti mitä teen. Pääni sisälle he eivät kuitenkaan näe. Jos kannan vihkoa koko ajan mukanani, he eivät tiedä mitä siinä lukee, ennen kuin tekevät minulle temput ja kopioivat vihkon sisällön tai varastavat sen. Tämä vaatii kuitenkin joko nukahtamistani tai satanistin pääsemistä kanssani kosketusetäisyydelle. En osaa sanoa, onko heillä lisäksi jotain äänitriggereitä, joilla he saavat minut toistietoiseksi? Luultavasti. Satanistista trikkiä on kuitenkin vaikea torjua, eikä sitä muista selvästi. Pitäisi olla puhdas voidakseen torjua trikit, mutta kuten 99% ihmisistä, olen minäkin myrkytetty. Länsikeskuksen tapauksen aikoihin myös join viikottain, joten muistini oli helpompi pyyhkiä.

Autooni tunkeutuneet miehet poistuivat nopeasti. Jäin tuijottamaan eteeni, ihmetellen mitä oikein tapahtui? Yhtäkkiä havahduin, kun joku tuli koputtamaan auton ikkunaan.

”Onko kaikki kunnossa? Sinut ryöstettiin”, mies sanoi.

Valot loistivat vihreää. Takaani alkoi kuulua tööttäilyä. Kerroin olevani kunnossa ja kaasutin kohti kotia. Pian en enää muistanut koko asiaa. Enhän ollut laittanut mihinkään ylös ostaneeni kitaran. Sitä vaan ihmetteli kun rahat olivat lopussa, mutta rahattomuuteen oli niin tottunut, ettei koko asiaa osannut kyseenalaistaa. Sille joka asiaa ei tunne, satanistinen mind trick voi kuulostaa potaskalta ja siinä se juju onkin. Ei ihmisten ole satanismia tarkoituskaan tuntea ja huomata. Sitä tuntevien muisti pyritään pyyhkimään tai sitten heidät vedetään väkisin mukaan Kerhoon.

Tätä nykyä pidän tarkkaa kirjaa menoistani ja tuloistani. Sehän on helppoa, kun joka paikasta saa kuitin. Voihan kirjanpitoa tietenkin manipuloida, mutta ainakin laskelmani tuntuvat pitävän paikkansa. Päihteettömyys ja rahattomuus helpottaa asiaa. En luuhaa baareissa, eikä minulla ole juuri mitään varastettavaa. Aionko alistua kohtalooni? En edes tiedä mikä se on. Yritän vain toimia niin, että saisin olla rauhassa satanistien hyökkäyksiltä. Se ei onnistu kauniisti pyytämällä, vaan paskan pitää osua tuulettimeen. Jokainen satanisti pelkää paljastumista ja oman kaksoiselämänsä romahtamista. Siksi tiedon levittäminen onkin vaikeaa. Tiedot satanisteista tuppaavat nimittäin poikkeuksetta unohtumaan. Sen verran väkeviä ovat heidän temppunsa ja loitsunsa.

Minua ei saa siis puhelimella kiinni, paitsi jos valvojani tietävät ettei puhelu vaaranna ympärilleni rakennettua kuplaa. Joku saattaa numerossani vastata, mutta se en ole minä. En saa myöskään tekstiviestejä tai nimelleni osoitettua kirje- tai sähköpostia. Joten jos joku luulee minun vastanneen kirjeisiin tai sähköposteihin, se ei pidä paikkaansa, sillä en ole sellaisia koskaan saanutkaan. Sama pätee Facebookiin. Älkää lähettäkö minulle Facebook-viestejä.

Olen kuullut, että minusta on ollut netissä kaikenlaista kirjoittelua ja spekulointia, mutta kumma kyllä en ole itse ikinä lukenut riviäkään tällaista. Kerran muistaakseni joku löi kirjastossa käteeni tulostenivaskan ja heti kun pääsin sen kimppuun, vietiin se minulta pois, enkä pystynyt tekemään mitään. Ainoa tapa saada minuun yhteys on kasvotusten. Tarvitsen tässä asiassa apua, mutta viranomaisilta en tule sitä koskaan saamaan. Nyt siirsin nämä vanhat Facebook-kirjoitukset tänne kotisivulleni, jotta niitä ei voitaisi niin helposti muokata ja sensuroida, kuten satanistien kontrolloima Facebook tekee.

Keväällä 2016 aloin testata käytännössä kuinka paljon minua seurataan. Menin Turun kaupunginkirjastoon ja avasin kirjaston tietokoneelle kotisivuni. Jätin sen auki ja lähdin pois. Kun tulin takaisin muutaman minuutin kuluttua, oli selain aina suljettu, vaikka käytössä olevista koneista olisi ollut vapaana suurin osa.

Tunnistin monta naamaa osallisiksi tähän gang stalking - operaatioon. Yllätyin huomatessani yhden kirjaston henkilökunnan edustajan osalliseksi samaan toimintaan. Vaikka mikäpä yllätys se on. Ei hänen tarvitse olla kuin satanisti ja homma toimii.

Menin koneelle ja avasin sivuni. Jätin sen auki ja istuin lukutuoleille vähän matkan päähän. Kerta toisensa jälkeen sama tuimailmeinen pullukka tuli ja sulki selaimen. Pari kertaa hän oli muka auttavinaan jotain asiakasta, joka tuli viereiselle tai samalla koneelle, mutta viimeisellä kerralla hän ei enää vaivautunut edes teeskentelemään. Suljettuaan selaimen, jäi hän seisomaan koneen eteen vähäksi aikaa kasvot minuun päin. Hän ei katsonut minua silmiin vaan vätteli katsettani. Kun sitten menin taas koneelle, suljettiin koko kone nyt henkilökunnan toimesta tiskin takaa. Myöhemmin sama pullukka tyytyi sulkemaan käyttämäni koneen tiskinsä takaa sen jälkeen kun olin poistunut koneelta.

"Kirjaston satanisti"

Jäätyään minulle kiinni selainten sulkemisesta, ottivat vahtijani käyttöön uuden taktiikan. Jätin taas kirjastossa kotisivuni auki selaimeen ja menin istuskelemaan käytävän toiselle puolelle. Nyt kaksi tuttua hahmoa tuli ja istahti melkein viereeni. He keskustelivat teennäiseen sävyyn keskenään ja kävivät vähän väliä pistäytymiskoneilla muka tarkastamassa jonkun jutun.

"Kotisivun sulkija"

"Mitenkähän se on? Hei mä käyn katsomassa", toinen sanoi ja nousi jo kolmannen kerran viiden minuutin sisään tuoliltaan käydäkseen koneella. Toinen seurasi perässä. Tällä kertaa toinen heistä eksyikin koneelle, johon jätin kotisivuni auki ja sulki sen päästäkseen haluamalleen sivulle. Koneita olisi toki vapaana ympärillä, mutta hänen oli pakko päästä juuri tuolle koneelle. Hän ei kuitenkaan mennyt sille heti, vaan muka huomaamattomasti vähän myöhemmin.

Jotenkin minusta tuntuu siltä, että tämä sota on vasta alkamassa ja vastapuoli koostuu lähinnä "örkeistä". Toki kaikenlainen gang stalking on helppoa satanisteille. Uhria voidaan vainota ja kiusata missä päin maailmaa tahansa. Mistä vaan Kerhon jäseniä löytyy. Uhri on helppo ajaa hulluuden partaalle, kun mihin tahansa hän meneekin, tuntuvat ihmiset tietävän hänet ja puhuvan juuri hänestä. Samalla tavalla kirjaston satanistit minuun suhtautuvat. Eivät he minua yritäkään enää huiputtaa, vaan muita ihmisiä ympärilläni. Itse asiassa on hyvä, jos kuulen heidän puhuvan minusta ja mahdollisesti jopa menetän malttini. Eihän se mukavalta tunnu. Mieluummin olisin väärässä.

"Mikä ihme tällainen on?"

Ehkä kyse on "maailman suurimmman salaliiton" suojelemisesta, kuten Sofia Coppola örkkejä kuvasi. Hänen mielestään satanismi on selvä juttu kenelle tahansa jolla järki leikkaa, mutta örkkien olemassaolosta ei tiedä suurin osa satanisteistakaan. Tavoitteeni toki on saattaa tämä asia heidänkin tietoisuuteensa.

Tästä voi kuitenkin helposti päätellä, ettei kotisivuni ole ollut ihmisten luettavissa ollenkaan. Paitsi satanistien. Tuskin kaikkien satanistienkaan. Ihmettelen vaan, että miksi tällaista kuplaa halutaan väkisin pitää yllä? Mikseivät he vain murtaudu kotiini ja varasta konettani? Miksei kotisivuani vain tuhota hakkeroimalla? Testaavatko satanistit, kuinka paljon he voivat muokata sivuani ilman että huomaan asiaa? Mikseivät saman tien tuhoa koko sivua? Jos he haluavat tietää mitä minä tiedän, miksi he eivät vain kysy? Samaa olen ihmetellut Supon toiminnassa koko ajan. Miksi he eivät vain kysy jotain mikä heitä askarruttaa? Se olisi paljon yksinkertaisempaa.

Hyötyhän on minulle kiistaton. Olen saanut kaikessa rauhassa työstää sivuani koko ajan yhä paremmaksi. Mietin jo viime jouluna, että nyt sivu on hyvässä mallissa. Nyt sen voisi printata ja jakaa tulosteina ympäriinsä. Onneksi en jakanut, sillä niin paljon olisi jäänyt pois. Parempi kun jakaa sitten valmista työtä. Arvioisin sivultani puuttuvan vielä muutamia kirjoituksia ja voisinhan suolata vaikka kenet, mutta johonkin se raja pitää vetää. Ei ole lopulta minun ongelmani, että maailma on niin saatanallinen.

Aivan erityisen tärkeä asia on se, että niin kauan kuin käpyrauhaseni on tukossa, olen avuton ja sokea, enkä kykene laaja-alaisesti arvioimaan asioita. En kykene tiedottamaan asioista, koska en tiedä niistä tarpeeksi. Ja siihen, että puhdistaudun, voi mennä vuosia ellei vuosikymmeniä. Saattaa hyvin olla, että olen 60-vuotias, kun vihdoin näen maailman sellaisena kuin se on. Kun olen vihdoin immuuni satanistien trikeille ja teatterille. Silloin voin viimeistellä kotisivuni, muuntaa sen tekstit pdf-muotoon ja todeta että valmista tuli.

Jos minä olisin ns. valittu tähän tehtävään, ehkä minua olisi siunattu hiukan paremmilla älynlahjoilla ja keskittymiskyvyllä. Uskonkin että tässä nyt vaan ollaan, kun joku on sitä mieltä, että joku toinen tarvitsee pienen opetuksen. Ehkä peli on vielä kesken. Lopputulos tiedetään, mutta se on väärä tieto. Kusettajia on kusetettu.

Jos työni kuitenkin tuhottaisiin nyt, olisin tietenkin erittäin surullinen. Varmasti kuitenkin sisuuntuisin. Ainakin vähäksi aikaa. Tuskin kuitenkaan enää kirjoittaisin näitä paljastuskirjoituksia. Tulkitsisin asian niin, ettei niitä kannata kirjoitella. Parempi kun yrittää kirjoittaa fiktiota. Faktojen levittämisen voisi hoitaa puhuvana päänä Youtuben kautta. Tai saarnaamalla kadun kulmassa kuin joku sekava lopunaikojen ennustaja.

Agendani on siis saattaa ihmisten tietoisuuteen ne seikat, jotka ovat johtaneet tähän tilanteeseen. Ongelmani on se, etten halunnut liittyä satanistien alati kasvavaan joukkoon. En ole uskonnollinen, mutta mitä todella vihaan on satanismi. Se on pilannut elämäni ennen kuin se ehti alkaakaan, kuten on pilannut niin monen muunkin Raumalla tai Mouhijärvellä syntyneen lapsen elämän. En ole silti katkera.